lauantai 5. joulukuuta 2015

Minä ja tulevaisuuteni

Nyt vähän syvällisempää settiä liittyen mitä toivon tulevaisuudeltani.

Olen nyt monta päivää miettinyt ja haaveillut tulevaisuudestani. Millainen olisi oma kotini? Minne menisin ammattikoulun jälkeen? Mitä tahtoisin saada itselleni ja missä tahtoisin kehityä? 

Selvää on, että sosiaapuolelle lähden lähihoitaja koulutukseen. Se on vielä kysymys valmistunko lapsi, nuori puolelta vai päihde ja mielenterveys. Vai tulenko tettien aikana tykästymään johonkin muuhun. Mitään muuta ammattia en hyväksy, jos en lähihoitajaksi pääse menen vuodeksi korettelemaan numeroita kennel kymppiin tai valmaan. Syksyllä en olisi millään uskonut löytäväni omaa alaani. Kiitos tetin löysin sen. Sen jälkeen, kun itket tetistä lähtiessäsi onnesta ja ikävästä. Tietää että on löytänyt oman paikkansa ja sen mitä tahtoo. Sitä en ole vielä miettinyt paljoakaan minne ammattikoulun jälkeen tähtään. Luultavasti töihin tai jos löydän innostusta niin ammattikorkeaan. 
     
Kun olen töitä saannut ja saannut rahaa tarpeeksi kasaan on aika etsiä paikka minne muuttaa. Tärkein
vaatimus on, että lemmikkejä saa olla. Mikun otan mukaani minne nyt ikinä muutankaan. Jos sosiaalipuolelle en vielä sisään pääse, muutto onkin jo edessä. Kennel kymppi on Kouvolassa ja nimensä mukaisesti koira on enemmän kuin tervetullut. Se on myös ainakin nyt varma etten yksin tahdo muuttaa. Ajatus siitä että olisit yksin koiran kanssa suuressa maailmassa on ahdistava. Tietysti vanhemmat ovat aina tukena ja kotoa muutan pois, kun hyvältä tuntuu. Yksi suurimpia haaveitani on muuttaa Kotkasta pois. Ei Kotka oikein tunnu siltä omalta kaupungilta. Mutta ei sitä tiedä vaikka tänne jäisinkin.
        
Kennel kymppi varmaan jo kertoi yhden suurimmista haaveistani. Tahdon alkaa pitämään kenneliä ja rotuna kääpiösnautseri. Kyseinen rotu on vain saannut minut täysin hurmioonsa. Koirat ovat muutenkin lähellä sydäntäni, enkä voisi kuvitella eläväni elämääni ilman koiraa. Tietysti koiran omistaminen rajoittaa matkailua. Mikään pitkä yks kaks päätetty ulkomaan reissu ei onnistu. Mutta en se silti sen arvoista. Koira on vain niin suuri osa maailmaani.

Koirista näin puhuessa on hyvä mainita, että tahdon myös kehittyä koiran kanssa harrastamisessa. Vaikka Miku ei korviensa takia ole täydellinen näyttelykoira, on neiti minulle täydellinen juuri tuollaisena. Tahdon päästä kokeilemaan mahdollisimman montaa eri lajia. Agilityä, rallytokoa ja verijälkeä on jo testattu. Kaikesta olen pitänyt hirmuisesti ja Mikullakin on eleistä päätellen ollut hauskaa. Parasta kuitenkin on yhdessä lenkkeily metsässä jolloin Miku saa juosta vapaana. Toinen selvästi nauttii siitä.

Saa nyt nähdä miten suunnitelmat muuttuu. Tätä oli kiva kirjoittaa.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

//vilu kun aka Len//

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti