tiistai 26. tammikuuta 2016

Päiväkirja merkintä

Blogihan on mulle tavallaan avoin päiväkirja. Harvoin vain vuodatan kunnolla kaikki ajatukseni ja tunteeni tänne. Olen oikeastaan yllättynyt, käyn peruskoulun viimeistä luokkaa, on talvi ja sää mitä masentavin. Kaikesta huolimatta olen pirteä ja onnellinen. Etenkin kiitollinen.

Tässä kuussa on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Ystävien kanssa katsottiin Star Warseja jotta olisin viimein sivistynyt. Samalla ymmärsin kuinka tärkeitä he ovat. Nojailtiin toisiame vasten ja naurettiin mille milloinkin. Naurettiin wappi ryhmässämme lisää. 

                                
 Samana viikonloppuna innoistuin hiihtämään. Miku juoksemaan ja tuttu lenkki tekemään hiihtäen. Se oli mahtavaa. Joskus pienenä harrastin hiihtoa ja taisin olla siinä ihan hyvä.

                                          
Tuli myös toivottavasti tuleva opiskelupaikkani katsottua läpi. En keksi kampuksesta mitään pahaa ja tahdon entistä enemmän lähihoitajaksi. En ole täällä tainnut mainita mitkä alat kiinnostavat? Lapsi/nuori, päihde/mielenterveys ja vammaistyö uutena kiinnostuksena ovat vahvoilla. Jatko suunnitelmat ovat lapsi/nuori osastoa varten jo mietittynä, tahtoisin lukea itseni lastentarhanopettajaksi. Tällä hetkellä olen ohjaajana/ohjaajan apuna VPK:n kerholla.

                            
       
  Kävin myös pienellä reissulla Valkeakoskella katsomassa vanhaa koiraani. Huulihan siinä alkoi väpättämään, kun Sasun ulvonnan kuulin. Itkulla ei ollut loppua halatessani veteraania. Ihana nallukka edelleen on.

       
 Muutenkin voisi sanoa, että olen alkanut olla sosiaalisempi. Senpaita näin kuun alussa ja nyt olen ystäväni luona ollut. Toivottavasti taas torstaina hänen kanssa leffaa katsellaan. Tietyllä tapaa tunnen olevani hänen seurassa kuin vasta ihastunut pikku tyttö. Sydän hakkaa rinnassa, kun näen hänet. Ystävät vitsailee, että olemme OTP ja on enää ajan kysymys koska myös pari :,D 

                                  
Muutenkin arvet joita sydämeni on saannut alkaa umpeutumaan ja kipu loppuu. Itsetuntoni on noussut hurjasti ja en pelkää puolustaa itseäni. Tästä voin kiittää ystäviäni ja etenkin Mikua. Se pikkuinen karvakasa on nostattanut psyykkeeni taivaisiin.

Olkaa varovaisia, kun liikutte tuolla luistinradalla jota tieksi kutsutaan.


//Vilu kun aka Len//

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti