torstai 25. helmikuuta 2016

Cossi ei ole vieläkään valmis

Huuh. Ylihuomenna on kauan odotettu Yukicon. Surukseni pääsen coniin käymään vain lauantaina, mutta sen aikana otan conista koko ilon irti! Alkuun mietin cossaavani Chicaa ystäväni ehdottaessa paricossia Miku ja Len suostuin heti.

                                          
 
Kaikkea on taas viikkoon ehtinyt mahtua. Maanantaina VPK:n kerhossa jossa olen kerhotätinä innostuin laskemaan mäkeä. Kukaan ei kertonut sen olevan näin mahtavaa! Tykkäsin ja paljon. Maanantaina kässässä pääsin aloittamaan ehkä tulevaa kisa-asuani jos asu nyt onnistuu tahtomallani tavalla. Pelkkä ajatus viedä oma tekeleeni tuomaroitavaksi karmii, mutta yrittänyttä ei laiteta.

     
 
Tiistaina koulun jälkeen lähdin naapurini kanssa juoksuttamaan Mikua ja Lorea. Samalla juoruttiin ja paritettiin Mikua ja Lorea huolella. Loppu lenkistä naapurin koira haaremi tuli vastaan ja Miku näki hieman suurempia kavereita.

                                  

 Keskiviikkona liikunnassa sain viimein hyödyntää ääntäni ja massaani, jota löytyy verrattuna rinnakkaisluokan urheilijoihin. Pelattiin amerikkalaistajalkapalloa ja ai, että se oli mahtavaa! Ehdottomasti tahdon lisää. Se miten roikuin pallossa kuin se olisi jokin suuri aarre ja pääsin juoksemaan. 

                                 

Tälläistä lapsosta saa Yukiconissa tulla moikkaamaan ja tietysti conin ulkopuolella jos näkee minut harhailemassa. Voin vain pelätä pahinta ja nauraa jo valmiiksi ajatukselle minä Helsingissä pyörimässä. Menee maalaiselle vaikeaksi ,:D

Viettäkää kaikki mahtava con!

//Vilu kun aka Len//
 

2 kommenttia:

  1. Ihanaa, että jollain on koululiikunnassa myös hauskaa! Itselläni jäi melko paha maku suuhun ainakin ennen lukiota, joten tosi mukava lukea tämmöstä tekstiä. Annan myös peukut mäen laskulle! Itse en oo ehtinyt vielä tänä vuonna pulkkamäkeen, mutta ehkä esimerkiksi pääsiäislomalla, jos lumet antavat periksi. Ihan parasta talvipuuhaa. :D Tsemppiä kisa-asun tekemiseen!

    Niin ja hei, ehkä nähdään Yukissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ala-asteen opettaja musersi liikunnan suhteen itsetuntoani pala palalta. Nyt yläkoulussa opettaja on rohkaissut aivan uudella tavalla ja olen saannut huomata pitäväni liikunnasta oppiaineena.
      Kiitos! Sitä tosiaan kaivataan.

      Toivotaan, että nähdään!

      Poista