keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Minä ja notkoselkäni

Kuten kaikilla muillakin oli minullakin 9lk terveystarkastus. Se minkä pitäisi olla vain ruutini hommia. Päätin viimein avata suuni ja pyytää neuvoa ongelmaani. "Mun liikunnanopettajat aina alakoulusta asti on valittan mun tavasta istua. Sanonu et oon jäykkä ja mun lonkat menee miten sattuu." Näin hänelle sanoin. Terkkari käski mun käydä istumaan jalat suorana ja suoristamaan selkäni. En onnistunut en koskaan ollut onnistunut ja se tuntui aina kuntotesteissä kauhealle. Muut taipui kevyesti, en päässyt edes pisteille. Itkin kivusta se tuntui niin kamalalta. Sain lähetteen fyssarille.

                                 
 Aika kului ja viimein koitti 13.05 jolloin mulla aika oli. Ajattelin okei, tää on nopeasti ohi ja se antaa mulle liikkeitä mitä teen. Fyssarini on mukava, hän kyseli miksi olen täällä ja selitin saman mitä terkkarille. "Mun alaselässä ja etenkin polvissa on ollut kipuja. Oon aina istunut w-asennossa."  Fyssari käski mut tekemään liikkeitä, kävelemään ja kyykkäämään. Ei sen erikoisempaa. "Kävelet kuin sulla ois kiire eteenpäin." Käski katsomaan peilistä ja sanoi mitä näen. Näin mun selän aivan notkolla. Fyssari lähinä ihmetteli miksi en oo aikasemmin saannu lähetettä tänne. Voin parantua jos vaan näen sen vaivan. 

                                
Sain uuden ajan. Fyssari soitti myöhemmin äidille, olin saannut peruutusajan. Fyssari tahtoo tavata mut nopeammin uudelleen. Äiti kertoi mitä fyssari sanoi "Pitää katsoa mitä liikkeitä annan vai pitääkö lähettää eteenpäin." Ei se tosiaankaan ollut pelkkä muutama käynti. Tulen käymään siellä useasti lisää ja pahimmassa tapauksessa saan lähetteen eteenpäin.
Olen vihainen. Olen katkera. Ennen kaikkea olen helvetin surullinen. Miksi koululääkärit tai terkkari ei ole koskaan antanut lähetettä? Miksi vasta sitten sain, kun itse pyydin? Olen vasta 16vuotias. Mun ei todellakaan pitäisi joutua pelkäämään minne vielä päädyn notkaselkäni kanssa. Mun pitäis elää ja nauttia. Nyt se ei ihan onnistu.

//Vilu aka Len//
 


2 kommenttia:

  1. Kunnallisella ja julkisella puolella harvemmin saa jelppiä asioihin joihin tartteis :( Tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Nyt onneksi on fyssari apuna joka tietää mitä tehdä. Päivä kerrallaan mennään ja uskotaan parantumiseen!

      Poista