lauantai 4. kesäkuuta 2016

Hei hei 9B


"Must tuntuu mitä vaan voi tapahtuu Eikä siihen mitenkään voi varautuu Kun koko luomakunta laittaa parastaan niin nyt on valvottava kunnes aamu koittaa"

Keskiviikkona tunti ennen harjotuksia sain kunnia tehtävän. "Vilma olisitko tahtonut pitää ysien puheen." Tottakai tahdon! Se on suuri kunnia. Ei ku vain puhetta tekemään ja jännittämään. Ehdin kokea muutamat harjoitukset ennen tosi tilannetta. Siihen nähden puhe meni hyvin.

Sain jopa stipendin kotitalouteen liittyen, keittokirjan Makuja ja muistoja maailmalta. Kirja on huippu! Mukana on reseptejä ja kirjoituksia kirjoittajan kokemuksista maailmalla. Pääset laittamaan kirjan parissa hyvää ruokaa ja matkustamaan maailmalle.
Luokanvaljovamme oli ostanut meille muistot. Ihanat avaimenperät.
Ulos saavuttuamme ja huudettuamme monta päivää peruskoulua oli aika hyvästellä luokka. Luokka joka on perheeni. Kuvia otettiin ja baen äiti toi ruusun meidän porukalle. Muu porukka jatkaa lukioon ja minä ammattikouluun 7.3 keskiarvolla toivottavasti. Toivon mokaavani ja päätyväni lukioon. En tunne olevani valmis tälläiseen muutokseen. Silti tiedän ettei lukio olisi minun paikkani.


//vilu aka Len//

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti