sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Minä ja vanhustyö



Lomani on tosiaan alkanut vihdoin ja viimein. 
Neljä viikkoa meni todella nopeasti ja tykästyin työhön kovasti. Upea työympäristö, mahtavat työkaverit ja ihanat asukkaat.
Keväällä alkoi Kotkan kaupungin kesätyö haut ja olin jo päättänyt mihin haen; lapset, vanhukset/vammaiset ja kulttuuri. Lasten töihin oli paikkoja todella vähän joten olin kiitollinen päästessäni vanhus/vammais työn haastatteluihin. Haastattelu oli ryhmähaastattelu ja meni hyvin ensimmäiseksi haastattelukseni. Myöhemmin keväällä sainkin viestin, että minut on otettu töihin alana vanhukset.
Ensimmäinen ajatukseni oli ihanaa, mahtavaa, lähihoitajan töitä. Sitten tajusin alan olevan vanhukset joka ei keväällä tuntunut yhtään omalta jutulta. 6.6 maanataina, kun saavuin töihin kaikki ennakkoluuloni katosivat heti.

***

Työtehtäviini kuului asukkaiden kanssa seurustelua, ruokailujen kanssa auttamista, auttamista hoitotehtävissä. Joka aamu ja lounas sain syöttää saman asukkaan, syöttämisen myötä syntyi häneen omanlainen tunneside. Toiset asukkaat puhuivat enemmän kuin toiset silti jokaista tuli ikävä. Pääsin monesti asukkaiden kanssa ulkoilemaan ja nauttimaan auringosta.

***

Viimeisen päivän koittaessa en osannut ajatella päivää viimeisenä. Hyvästelin jokaisen asukkaan yksitellen heidän huoneissaan. Jo ensimmäisen asukkaan kohdalla tilanne meni itkuksi. Miten voi kiintyä ihmisiin niin kovasti? Silittelin asukkaiden käsiä ja sanoin lähteväni kohta lomalle. Eräs asukas on aina jaksanut kannustaa ja kehua minua. Hänen sanottua viimeiset tsemppaavat sanat itkulla ei ollut enää loppua.

***

Tietysti herää kysymys mitä opin vanhusten kanssa työskentelemisessä. 
-osaan olla johdonmukainen
-hermoni on todella pitkä
-vanhukset vaikka muistisairaita olisivat voivat opettaa paljon ja heidän kanssa voi keskustella rakentavasti
-rakastan tätä alaa todella paljon
-työ on raskasta
-kahta samanlaista päivää työssä ei ole
-työntekijät tukevat toisiaan
-opin paremmin tekemällä kuin lukemalla. Tiedän jokaisen asukkaan suku- ja etunimen. Tiedän mitä he syövät ja mitä heidän kahveihin tulee.
-työ on kutsumusammatti johon kaikista ei ole

***

Arvostukseni ylipäätään nousi vanhustyöntekijöitä kohtaan. Työ ei ole helppoa, mutta se on palkitsevaa.

//vilu aka Len//


2 kommenttia:

  1. Vanhustyö on kyl tosi mukavaa! Ite hoipalla aloittaessani aattelin ehdottomasti haluavani erikoistua päihde- ja mielenterveystyöhön, mut hohun työssäoppiminen muutti mun mielen ihan totaalisesti ja päädyin hakemaan Kuusankoskelle vanhustyön pariin. Ihan vaan varoituksena, ainakaa mun aikanani Kotkassa ei alkanut vanhustyön erikoistumista läheskään joka vuosi kun sinne oli niin vähän hakijoita, joten kannattaa sitä Kuusankosken ammattikoulunkin puolta harkita! Sen kun lähettää paperit sinne keväällä ja oottaa niiden päätöstä, kannattaa kysästä opinto-ohjaajalta kun tulee ajankohtasemmaks jos vaikuttaa siltä, ettei sitä ohjelmaa johon haluat meinaa alkaa sinä vuonna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä. Pitää muistaa se jos vanhustyöstä osaamisalani tahdon. Toistaiseksi ensihoito ja lapset/nuoret kiinnostaa eniten. Muttaaaa. Avoimin mielinen ollaan ja katsellaan mihin se elämä kuljettaa.

      Poista