keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Kuppikahvia

Helluri hei!
Ajattelin tulla hieman kertomaan miten minulla menee. Blogi on hiljentynyt monista eri syistä. Tärkein syy on koulu, koulu vie paljon aikaa ja on stressaavaa. Lääkelaskut ja anatomia lähenee ja kokoajan tulee uutta asiaa mitä pitää sisäistää. Psyyke on heitellyt paljon, vaikka pääosin ollut tasainen ja ahdistukselta on vältytty. Yöni nukun melatoniin avulla. Eikä vain blogi ole inspannut. Vaatiko se sen parempaa selitystä? Toki tilanteeseen vaikuttaa muutkin syyt kuten en ole kuvaillut tai ei ole tapahtunut mitään erikoista mistä kirjoittaisi.

2.1 tosiaan lähdin kouluun. Samoihin aikoihin alkoi Punasenristin ensiapu 1 kurssi koululla, joka piti suorittaa. Kurssi toi oman stressin, koe mistä pitää saada 12/18 pistettä että läpi pääsee hyväksytysti. Lopulta kokeesta pääsin läpi 17/18 pisteellä ja olen vieläkin itsestäni ylpeä. AMK ensihoitaja on unelmani ja tuon tuloksen jälkeen uskallan tähdätä siihen lisää.


Viikko sitten kävin vanhalla psykiatrillani viimeistä kertaa. Ehdin kiintymään häneen täysin ja hänelle uskoi kertoa olosta täydellä luotolla. Edelleen tieto vaihdosta sattuu. Toki asiaan olen ehtinyt jo sopeutumaan.  Tottakai muutos tuntuu pahalta ja jännittää millainen tämä uusi on. Vaikka uuden olen nähnyt lääkärin käynneillä ja viimeisellä käynnillä vanhan kanssa jännitystä on silti. Tänään olis ensimmäinen käynti uuden kanssa aivan kaksin. Käynti meni hyvin ja uskon luovani hänen kanssa samanlaisen tiiviin suhteen. 

Lääkärinkäynnillä mistä on jo aikaa luvattiin, että keväällä olen jo paremmassa kunnossa. Nyt tuntuu, että parantuminen on vain pysähtynyt. Olo ei liiku huonompaan eikä parempaan. Tavallaan tämä turhauttaa, kun en näe enää muutosta. Muutos alkoi niin suuresti. Itsetuhoiset ajatukset jäivät pois täysin. Tottakai vielä joskus iltaisin yksin mietin ahdistuksen armoilla ollessani viiltelyä ja sen tuomaa nopeaa helpotusta. Kerran ahdistus oli niin paha, että jouduin turvautumaan muuhun. Hain mehujään ja laskin sen kyljelleni. Ahdistus loppui sillä hetkellä. Tunsin olevani taas tässä maailmassa. Psykiatrilla teimme myös minulle paniikkihäiriö testin, mutta oireet ovat samanlaisia kuin ahdistuksessa kohdallani niin pelkoa paniikkihäiriöstä ei ole.

Päivä päivältä suuntana on parempi. Päivä päivältä olen lähempänä unelmaani.

//vilu//


2 kommenttia:

  1. Ping! Sulle on haaste mun blogissa! ;)

    http://haamupuheluja.blogspot.fi/2017/02/3-asiaa.html

    VastaaPoista