tiistai 7. maaliskuuta 2017

Kahvipöytä hetki


Iltaa/iltapäivää/huomenta tai päivää. Milloin luetkaan.
Blogi on pitänyt hetken nyt totaallista hiljaisuutta. Syitä tähän on monia ja ajattelin hieman koota ajatuksiani blogiin pitkästä aikaa. Yukiconista on tulossa postausta, mutta en osaa vielä sanoa milloin saati jääkö tämä postaus maaliskuun viimeiseksi.

Yhdeksi syyksi voi sanoa koulun. Syksyllä koulu tuntui liian helpolta. Ihan kuin olisi jossain kurssilla kertaamassa yksinkertaisia asioita. Tottakai työssäoppiminen toi oman stressinsä, mutta siitäkin suoriuduin kunnialla.

Nyt keväällä aloitettuani hoidon ja huolenpidon opinnot voin sanoa, että helppous loppui kuin seinään. Jatkuvasti on tiedossa tenttiä tai muuta josta stressata. Saan tosissani tehdä töitä pysyäkseni mukana opetuksessa. Meitä kyllä varoiteltiin, että tämä tuleva kurssi tulee olemaan opinnoista haastavin. Ja kyllä sitä se on tai ainakin siltä tuntuu.

Yksi iso ongelmani koulun suhteen on täydellisyyteen pyrkiminen. Pyrin saamaan papereihini kolmosia ja kakkosia. Ykköstä en itseltäni hyväksy. Tentit tahdon päästä ekalla yrittämällä läpi. Tavoitteet ovat todella korkealla ja stressi sen mukainen. Tottakai saatuani tavoitteeni toteutumaan olen onnellinen. Aivan äärettömän onnellinen

Tottakai tavoitteiden ollessa korkeat stressikin on nousut. Stressi on aiheuttanut myös psyykkisen laskun, jonka kautta en vain jaksa esim. blogia avata ja viikonloput pyhitän muulle kuin koululle tai millekkään stressaavalle. Psyykkisen olon laskusta ja ahdistuksen lisääntymisestä huolimatta elämässä on kaikki oikeastaan hyvin. Mitä nyt sairastin flunssaa pariviikkoa.

Tällä kertaa, kun psyykkinen mielentila on laskussa ja alan huomata jälleen masentuneita piirteitä itsessäni olen sentään avun piirissä. Käyn vähintään jokatoinen viikko nuorten polilla hoitajan kanssa puhumassa. Minulla on upeita ystäviä ja ihana poikaystävä, jotka kannattelevat elämän mutkissa. Miku on huippu ja nukkuu vierelläni etten tunne olevani yksin.

Vielä koulussa ei ole alkanut maagiset anatomiantentit saati lääkelaskut. Lääkelaskuista on jo puhuttu ja nekin koittavat piakkoin. ( Heille, jotka eivät tiedä lääkelaskut pitää suorittaa virheettömästi. ) Matikka on yläkoulusta vahvistunut samoin englanti, josta olen todella ylpeä. Lääkelaskujen suhteen luotan itseeni paljonkin ja uskon pääseväni ne ekalla yrittämällä läpi tai viimeistään toisella.

Loppuun vielä hieman kevyempää, koska iloisiakin asioita on ehtinyt tapahtua. Olen mm. värjännyt hiukset, nähnyt ystäviäni, käynyt Yukiconissa, ostanut uuden puhelimen ja uusia vaatteita. Juhlinut syntymäpäiviäni ja pelannut paljon. Olen myös innostunut taas lukemaan Stephen Kingiä. Parhaillaan Etsivä löytää on kesken. Auringon paiste on saanut monesta koulupäivästä paremman ja on ihana palata kotiin valoisan aikaan.

Kuvat ovat tosiaan Yukiconissa otettu ja cossista kuuluu Ainolle kiitos. <3 Oot huippu, kun teit mulle Annien cossin.

//vilu//

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti