keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

minä ja sote

Kohta olen vuoden opiskellut ammattia itselleni. Ammattia, joka tuo paljon vastuuta, mahdollisuuksia opintoihin ja töihin. Ajattelin kertoa millaista on ollut opiskella lähihoitajaksi ensimmäisen vuoden perusteella. Teen postausta niin omien ajatusten kasaamisen kuin myös kokemuksen jakamisen vuoksi.

Opiskelen sosiaali- ja terveyalan perustutkintoa. Tuttavallisemmin lähihoitajaksi. Ala antaa mahtavat jatko mahdollisuudet niin AMK:hon kuin työelämään. Voit tehdä työtä niin lasten, aikuisten kuin vanhusten kanssa. Itse pyrin AMK ensihoitajaksi ja osaamisalakseni haaveilen ensihoitoa.

Opinnot koostuvat siis kasvun tukemisen, hoidon ja huolenpidon, kuntoutuksen tukemisen ja osaamisalan jaksoista. Itse olen opiskellut kasvun tukemisen ja hoitoa ja huolenpitoa käyn parhaillaan läpi. Kasvun tukeminen(KATU) jakso oli jakso jolla opinnot aloitettiin. Tutustuimme tarkemmin lähihoitajaan ammattina ja suoritimme työssäoppimisen pääosin lasten parissa. Katu-jakso opetti tärkeää pohjaa lähihoitajan ammatille ja antoi tilaa kasvaa ajatukseen, että en ole enää peruskoulussa vaan opiskelen itselleni ammattia. Katu-jakso oli pääosin teoriaa ja tiedon keruuta tulevaa työssäoppimista varten. Työssäoppimisen aikana pääsin eskariin näyttämään mitä osaan. Enää ei ollutkaan luokkatoveria tukena vaan piti itse opetella ja osata kysyä ohjaajalta. Katu-jakson suoritin arvosanalla H2(=hyvä2). Olin tyytyväinen ja opin jakson aikana myös asioita missä voin parantaa tulevaisuutta ajatellen.
Hoito ja huolenpito(HOHU) opinnot aloitimme Joululoman jälkeen ensiapu-kurssilla. Ensiapu-kurssi opetti taitoja joita voin hyödyntää niin työelämässä kuin siviilissä, Harjoittelimme elvytystä nukeilla, kävimme teoriaa, teimme toisillemme kantositeitä, kääntelimme kylkiasentoon jne. Ensiapu-kurssin jälkeen aloimme käymään Hohun kokonaisuutta enemmän ja sain huomata ettei se ollut vitsi, että Hohu tulee olemaan vaikein.

Uutta tietoa tulee jatkuvasti ja tenttejä on joista saa joko hylätyn tai suoritetun. Lääkelaskut alkoi peikkona häämöttää ja stressi vain kasvoi. Nyt olen kevään tentit suorittanut ja voin sanoa ettei nekään ole ylitsepääsemättömän vaikeita. Jos vain jaksaa lukea ja tunneilla kuuntelee läpipääsy on helppoa. Kertaakaa en keväällä mennyt tenttiä uusimaan vaan pääsin kaikki ekalla yrittämällä läpi. Lääkelaskut ovat toistaiseksi ainut, jonka menen yhden virheen takia uusimaan. Nyt olen virheestä oppinut ja tiedän tulevani uusinta tentistä lääkelaskut läpäisseenä.

Hohu on ollut käytännönläheisempää kuin katu. Ollaan oltu labraluokissa harjoittelemassa oikeaa aseptiikkaa, opettelemme pian pistämään ja tänään opettelimme sängyn petaamista oikeaoppisesti sekä hyvää syöttätapaa. Vielä on paljon hohua käymättä ja labraluokissa oloa jäljellä. Sekä se tärkein eli työssäoppiminen. Työssäoppiminen minulla alkaa jo toukokuun lopussa 2vk tutustumisella hoivakotiin, jossa suoritan työssäoppimiseni syksyllä.

Vielä on paljon kesken. Matkani lähihoitajaksi ja jatko-opintoihin on vielä aivan kesken, mutta silti olen oppinut jo paljon, Välillä on ollut epätoivon hetkiä etten tule oppimaan ja uhoa äidille, että vaihdan raksalle. Kaikesta tästä huolimatta olen tyytyväinen alavalintaani enkä ole vakavissani harkinnut alan vaihtoa kertaakaan.

//vilu//

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti